Verorikos
Jo vuoden 1889 laissa on säännös veropetoksesta. Valtiovallan intressissä on edistää verojen keräämistä ja veropetos onkin rikos koko yhteiskuntaa vastaan.
Veropetos
Rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaan joka,
1) antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta,
2) salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan,
3) veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai
4) muuten petollisesti,
aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen, on tuomittava veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Väärän tiedon antaminen
Tyypillisesti väärän tiedon antaminen tarkoittaa saatujen tulojen ilmoittamista todellisuutta pienempinä verottajalle. Kyse voi olla myös tuloista tehtävistä vähennyksistä. Omistajat saattavat ilmoittaa yrityksen menoina omia kulujaan, jolloin kyse voi olla todellisuudessa osingosta tai palkasta. Yrityksen kirjanpitoon on myös voitu lisätä tekaistuja tai vääränsisältöisiä kuitteja (ns. kuittikauppa). Esimerkki kuittikaupasta: Myyjä laskuttaa ostajaa palvelusta tai kaupasta, jota ei todellisuudessa ole. Ostaja vie kuitin kirjanpitoonsa ja maksaa myyjälle laskun mukaan. Myyjä pidättää laskusta palkkion itsellään ja palauttaa loput rahat ostajalle. Ostaja käyttää tällaisia varoja usein esim. pimeiden palkkojen maksamiseen.
Tietojen salaaminen
Lain toisessa kohdassa säädetään tietojen salaamisesta. Tämä tarkoittaa tietojen pimittämistä verottajalta. Salaamisena voidaan pitää myös epätäydellisten tietojen antamista. Sen sijaan yritykseen tehtävässä verotarkastuksessa ei tarkastajalle tarvitse kertoa sellaisia seikkoja, mitä tämä ei huomaa tiedustella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tarkastajaa saisi johtaa harhaan.
Passiivinen veropetos
Lainsäädäntömme uudistui 1990-luvun lopulla mm. tältä osin. Aiemmin passiivisuutta ei oltu sanktioitu. Nykyään rangaistavaksi on tullut myös ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti. Tämä ei edellytä, että viranomainen olisi tehnyt kehotusta ilmoituksen tekemiseen. Erityisesti tavaroiden maasta vientiin ja tuontiin on liittynyt arvonlisäverotuksessa tehtyjä veropetoksia. Näissä petoksissa viejä tai tuoja on vähentänyt perusteettomasti omassa verotuksessaan arvonlisäveron. Toisaalta passiivisena veropetoksena pidetään myös pimeitä palkkoja, kun sekä työnantaja että työntekijä jättävät ilmoittamatta maksetun palkan. Laiminlyönnistä on kysymys jos jommallekummalle osapuolelle olisi tullut määrätä veroa suorituksesta.
Yleisistä edellytyksistä
Veropetos on tehty, kun verot on määrätty tai ne on palautettu aiheettomasti. Tekoajaksi katsotaan verotuksen toimittamispäivä, josta vanheneminen alkaa. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2002:102 on otettu kantaa siihen milloin kyseessä on yksi tai useampi teko. Mikäli tekoa on jatkettu tauottomasti useita vuosia, on kyse vain yhdestä teosta. Jos verovelvollinen on kuitenkin antanut jossain välissä oikean veroilmoituksen, teko jaetaan useammaksi veropetokseksi. Väärän kirjanpidon pitämisestä on säädelty rikoslain 30 luvun 9 §:ssä. Tästä voidaan tuomita erikseen veropetoksen kanssa. Vastuuseen veropetoksesta tulee ne henkilöt, jotka ovat päättäneet väärän tiedon antamisesta. Veropetokseen voi siten syyllistyä, vaikka ei allekirjoitakaan veroilmoitusta. Kirjanpitorikokseen syyllistyy se, joka on toimittanut virheellistä tietoa kirjanpitoon. Rikosoikeudessa verovelvollinen vastaa käyttämänsä avustajan tekemästä virheestä. Mikäli verovelvollinen antaa kirjanpitäjälleen tai lakimiehelleen virheellistä tietoa, nämä ovat vastuusta vapaita. Kuitenkin jos lakimies tai kirjanpitäjä osallistuu teon suunnitteluun, on kysymyksessä rikoskumppanuus.
Veropetos edellyttää tekijältään tahallisuutta. Vahingossa tehtyä virhettä ei voida pitää rangaistavana. Tahalliseksi tekoa tulee, jos tekijä on tarkoittanut veron välttämisen. Rajan veto ei siis ole helppo tehdä. Verovelvollisella on aina velvollisuus noudattaa erityistä huolellisuutta, että verottajalle annettavat ilmoitukset ovat verolain mukaisia. Tietämättömyys ei siis tee teosta tahatonta, vaan verovelvollisen olisi pitänyt selvittää asian lainmukaisuus ilmoitusta tehdessään. Selonottovelvollisuutta ei kuitenkaan ole viety pidemmälle. Jos verovelvollinen on kykyjen ja taitojensa mukaan selvittänyt velvollisuutensa ja toiminut sen mukaisesti, ei tekoa voida pitää tahallisena. Veropetos täyttyy, jos antamatta jätetyt tai virheellisesti annetut tiedot verottajalle, ovat vaikuttaneet veron määräämiseen. Tunnusmerkistö täyttyy myös jos verottajalle annetut tiedot aiheuttavat tappion määräämiseen liian suurena ja verovelvollinen hyötyy tästä tulevina vuosina. Pelkkä yritys välttää veroja tuomitaan kuten täytetty teko.
Törkeä veropetos
Rikoslain 29 luvun 2§:n mukaan, jos veropetoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Oikeuskäytännössä lievän veropetoksen ja veropetoksen rajana on pidetty noin 2.000 euroa ja törkeäksi teon tekee, mikäli veroja on vältetty yli 20.000 euroa. Liveästä veropetoksesta tuomitaan sakkoa, veropetoksesta on tuomittu vankeutta, kun vältetyt verot ovat olleet yli 10.000 euroa ja törkeästä veropetoksesta on tuomittu vähintään vuoden vankeuteen, kun vältetyt verot ovat olleet yli 80.000 euroa.
Lähde:
Rikosoikeus, 2009, WSOY
http://www.wikipedia.fi