Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on perustettu valvomaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) noudattamista siihen sitoutuneissa osapuolissa. Suomi on liittynyt EIS:en 1989 ja sen on tullut Suomea sitovaksi vuonna 1990.

Sopimukseen liittyneet maat sitoutuvat takaamaan kansalaisilleen sopimuksessa määritellyt ihmisoikeudet lainsäädännössään ja lainkäytössään. Mikäli ihminen kokee näitä sopimuksessa turvattuja oikeuksiaan loukatun hän voi valittaa siitä EIT:en. Valituksen edellytyksenä on, että oikeuden loukkaus on tehty viranomaisen toimesta, kaikki kotimaiset oikeuskeinot loukkauksen korvaamiseksi on käytetty ja valitus on tehty kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun korkein kansallinen oikeusaste tai muu viranomainen on antanut asiassa lopullisen päätöksen. Jos EIT toteaa loukkauksen tapahtuneen, se voi määrätä asianosaiselle valtiolle maksettavaksi tulevan korvauksen loukatulle. Tärkeää on kuitenkin, että kaikki kansalliset asteet on käyty läpi ennen valituksen tekemistä. EIT:n virallisia kieliä ovat englanti ja ranska.

Käytännössä valittaminen EIT:en edellyttää Korkeimman oikeuden päätöstä tai KKO:n epäämää valituslupaa. Aina ei ole kuitenkaan käytettävissä kotimaisia keinoja, joilla asia voitaisiin saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi ja tällöin myös muun valitustien loppuun käyminen riittää. On jopa mahdollista, että viranomaisen päätöksestä voi suoraan valittaa EIT:en, jos kotimaisia keinoja ei ole käytettävissä ollenkaan. Näin on tällä hetkellä esim. kotietsintä tapauksissa, koska niitä ei voi Suomen lain mukaan saattaa ollenkaan kotimaisen tuomioistuimen tutkittaviksi. Tämä jo yksinään rikkoo EIS:n 13 artiklaa, joka velvoittaa jäsenmaat takaamaan valitusmahdollisuuden viranomaisten tekemistä päätöksistä.